Background
26.3.2022

Ki­na­sar­jas­ta ar­vaa­ma­ton kopu

Osasin jo kouluikäisenä ”kääntää” sanoja. Sanamuunnosten löytäminen tai keksiminen oli hauskaa puuhaa. Sanamuunnokset eli munasaannokset olivat kuin salakieltä, jota kaikki eivät ymmärtäneet. Niinpä saatoimme kavereiden kanssa rauhassa nauraa keksimillemme uusille sanakäännöksille. Toisilta sanamuunnokset sujuvat kuin itsestään, toiset taas eivät niitä opi, vaikka rautalangasta vääntäisi. Yritän kuitenkin tässä kirjoituksessani hieman avata munasaannoksien ”kielioppia”.


Sanamuunnoksissa kahden sanan (tai yhdyssanan) ensimmäiset kirjaimet tai tavut vaihtavat paikkaa: esimerkiksi koululaukku > laulukoukku, harjoituskirja > kirjoitusharja. Mutta kuten jo ensimmäisestä esimerkkisanasta voi huomata, tämä sääntö ei ole aukoton. Koululaukussa ensimmäinen tavu on kou-, mutta laukussa lauk- eikä lau. Samoin esimerkiksi sanassa hintalappu käännetään vain kaksi ensimmäistä kirjainta (hi- ja la-) eli se on toisinpäin lantahippu eikä ”laptahinpu”.


Jos (yhdys)sanan alussa on vain yksi kirjain, joka muodostaa myös tavun, se ”irrotetaan” ja liitetään yhdyssanan jälkiosaan pitkänä vokaalina ja jälkimmäisen osan ensimmäinen tavu taas lyhenee: o-me-na-pii-rak-ka on pi-me-na-oo-rak-ka. Epäjohdonmukaisen johdonmukaista, vai mitä?


Sanoja, jotka alkavat samalla vokaalilla, ei voi kääntää: esimerkiksi aamuaurinko, ihana ilma. Konsonanttien kohdalla tätä ongelmaa ei ole: kahvikuppi on kuhvikappi. Mutta jos kaksi ensimmäistä kirjainta ovat samoja, ei kääntäminen onnistu.


Jostain syystä helpoimmin jäävät mieleen kaksimieliset sanamuunnokset. Jätän kuitenkin pahimmat niistä mainitsematta tässä yhteydessä. Lapsetkin tietävät, miten kääntyy kaksi rekkaa tai pappa tiskaa. Omalta kouluajaltani on jäänyt mieleen kokonaisia lauseita, jotka perustuvat sanakäännöksiin. Sotamies rannalla palkat niskassa.


Minulla sa­nan­muun­nos­har­ras­tus jatkuu edelleen. Myös etu- ja sukunimet kääntyvät helposti toisinpäin. Toisinaan niistä syntyy niin huvittavia yhdistelmiä, etteivät vanhemmat ilmeisesti ole lapselle nimeä antaessaan tienneet, että etu- ja sukunimestä syntyy hauska tai nolo sananmuunnos. Aikoinaan tällaisia hauskoja nimiä löytyi puhelinluettelosta, kuten opettaja, jonka nimi oli toisinpäin Hurja Akka. Kuolinilmoituksesta olen joskus bongannut Kortti Pelin. Kesäjuhlilla kuulutettiin kerran kadoksissa olevaa pikkupoikaa nimeltä Pasi Toppi. Kuuluttaja totesi, että taitaakin pojasta tulla tosi pappi. Olen kyllä nähnyt myös kurittomia pappeja.


Sanamuunnoksiin ei taida olla yleispätevää ”kielioppia” tai sanakirjaa. Sanoja joko osaa tai ei osaa kääntää pelkästään kielikorvan perusteella – jos nyt sellaistakaan on olemassa. Sanakirja voisi olla korvaamaton apu sananmuunnoksissa.

1645440400446_20210616_151457-me.jpg

Timo Aunio

Suullisten ja kirjallisten tarinoiden kertoja

Kommentit

Yh­teys­tie­dot

+358 44 2726256

tinde60@gmail.com

Y-tunnus 2832225-5

© Tarinataituri 2022. Kaikki oikeudet pidätetään.