Background
9.4.2022

Kau­pan­käyn­tiä ennen ja nyt

Lönnrot ja kul­ku­kaup­pi­aat

Kirjoitan tätä Elias Lönnrotin syntymäpäivänä, 9. huhtikuuta. Ru­non­ke­ruu­mat­koil­laan Lönnrot kohtasi monenlaisia ihmisiä. Joitakin kohtaamiaan henkilöitä hän on kirjoituksissaan kuvannut hyvinkin tarkasti. Vastaanotto syrjäisillä seuduilla on ollut kovin vaihtelevaa ystävällisestä kestitsemisestä tappouhkauksiin. Joskus Lönnrotia ei päästetty ollenkaan sisälle, koska häntä luultiin rosvoksi tai kulkukauppiaaksi.


Matkoillaan Lönnrot kohtasi kulkukauppiaita, sillä heitä liikkui 1800-luvulla Suomen maaseudulla. Kulkukauppiaat olivat pitkäpartaisia miehiä, jotka myivät kankaita ja pikkutavaraa mukanaan kantamistaan laukuista tai hevosensa kuormista. 


Sydän-Hämeen Lehden artikkelissa (28.10.2017) kerrotaan kulkukauppiaista, joita myös laukku- tai reppuryssiksi kutsuttiin. Hämeessä nämä kauppiaat olivat useimmiten Vienan karjalaisia, ja heidän kaupparetkensä ulottuivat pohjoisesta Ahvenanmaalle saakka. Koko Suomi oli jaettu pitäjittäin kauppiaiden välillä.

Kul­ku­kaup­paa 1800-luvulla

Ulkomaalaisten harjoittama kulkukauppa oli laitonta, mutta sitä kuitenkin tapahtui, koska sille oli tarvetta. Sujuvapuheiset kauppiaat värikkäine silkkeineen ja tarinoineen toivat tervetullutta vaihtelua arkeen.


Suurimmillaan kulkukauppiaiden merkitys Suomen ja Venäjän välisessä tavaranvaihdossa oli Krimin sodan aikana 1853–1855, kertoo itäkarjalaisten liiketoimintaa Suomessa tutkinut dosentti Pekka Nevalainen lehtijutussa. 


Kun Suomen maaseudulle alettiin perustaa sekatavarakauppoja 1870-luvun lopussa, koitti kulkukauppiaille pitkä lama-aika. Vasta 1890-luvun lopulla alkoi kulkukauppa jälleen elpyä, ja se oli vilkkaimmillaan ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Vaa­ral­li­nen ammatti

Kaikkia ei lipevien kauppamiesten touhu miellyttänyt, joten lehdissäkin varoiteltiin laukkukauppiaista. Pälkäneellä venäläiset kulkukauppiaat olivat myyneet tehtaantavaroita ja -huiveja, ostaneet niillä sarka- ja kotikutoisia vaatteita, vaihtaneet nämä hyväkuntoiset ja hyvästä villasta tehdyt vaatteet kaupungin tehtaissa taas uusiin tehdastuotteisiin ja kaupitelleet niitä edelleen maaseudulla. Nopeasti he oppivat välttelemään paikkakuntia, joissa virkavalta puuttui heidän toimiinsa ja siirtyivät vähitellen syrjäkylille.


Huonon maineensa takia laukkukauppiaista tuli käytännössä lainsuojattomia, jotka joutuivat hengenvaaraan. Tappelijat, humalaiset ja räyhääjät uhkailivat heitä. Kulkukauppiaiden rahat ja arvokkaat tavarat houkuttelivat pahantekijöitä seuraamaan heitä salaa ja ryöstämään heidät syrjäisellä paikalla. 


Moni kulkukauppias joutui ryöstömurhan uhriksi. Kaikki murhat eivät selvinneet, vaikka kyläläiset usein mielellään auttoivat virkavaltaa ja tunsivat jopa myötätuntoa kulkukauppiaita kohtaan. Silti kauppiaita hävisi harvaan asutun Suomen metsiin.

Kau­pan­käyn­ti muuttuu 

Laukkukauppa hiipui ensimmäiseen maailmansotaan. Pisimpään sitä lehtijutun mukaan harjoitettiin Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäkylissä.


Kaupankäynti on kovasti muuttunut noista ajoista. Enää ei näe kulkukauppiaita, ei edes talosta taloon kulkevia pö­ly­ni­mu­ri­kaup­piai­ta. Kun vielä muutama vuosikymmen sitten maaseudulla liikkui myymäläautoja, joista syrjäkylien asukkaat voivat ostaa elintarvikkeita ja päivittäistavaroita, ovat myymäläautotkin jo perin harvinaisia. 


Kaupankäynti siirtyi isoihin marketteihin ja valintamyymälöihin, jotka nekin ovat vähentyneet. Uusin tulokas on nettikauppa. Ruokatarvikkeitakin voi nyt tilata internetin kautta suoraan kotiovelle.

Kau­pan­käyn­nin helppous

- Kyllä ostaminen on paljon helpompaa kuin myyminen, totesi eräs kirpputoreja harrastava ystäväni jo vuosia sitten, kirpputorien kukoistusaikaan. Hänellä oli kirpputoripaikka useammalla kirpputorilla, tarkoituksena päästä eroon turhasta tavarasta, jota vuosien varrella oli nurkkiin kertynyt. Mutta kierrellessään katsomassa muiden hyllyjen tarjontaa hänen tuli helposti tehtyä heräteostoksia, jolloin kotiin saattoi hänen kertomansa mukaan tulla melkein yhtä paljon kantamuksia kuin kirpputorille mennessä. Nyt tämä henkilö pitää kirpputoria omassa kodissaan – eikä tavara ole juuri vähentynyt.


Tavaramäärä tai kaupankäynnin helppous ei varmaankaan tee ihmisestä onnellisempaa, ehkä jopa päinvastoin. Kun ostaminen on helppoa ja tarjonta runsasta, tulee hankittua turhaa tavaraa. Halpa, kaukomailla valmistettu tavara on usein tuotettu epäeettisesti ja luontoa kuormittaen.

Hyvää vai huonoa?

Ennen vanhaan vaatteet ja kodin käyttöesineet tehtiin pääasiassa itse ja materiaalit saatiin läheltä. Ei tullut kuljetus- tai matkakustannuksia. Myös suuri osa elintarvikkeista tuotettiin kotona tai lähiseudulla. Kun jokin vaate tai puusta tehty esine hajosi, se pystyttiin joko korjaamaan tai hävittämään helposti polttamalla. 


Toisin on nyt, vaikka tavaraa pyritään lajittelemaan ja kierrättämään. Olisiko meillä opittavaa menneistä ajoista?

1649539616483_20180614_165952-me.jpg

Kommentit

Yh­teys­tie­dot

+358 44 2726256

tinde60@gmail.com

Y-tunnus 2832225-5

© Tarinataituri 2022. Kaikki oikeudet pidätetään.